Kahden vuoden työ saavutti huippunsa, kun Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n 70-vuotisen taipaleen kunniaksi järjestetyn juhlanäyttelyn avajaisia vietettiin 22.3. Hämeenlinnan Taidemuseolla. Alkuvuosi oli työntäyteinen niin seuran puheenjohtajalle ja työntekijöille, museon väelle kuin itse taiteilijoillekin avajaisjärjestelyjen, katalogin tekemisen, työpajojen suunnittelujen, teosten valmiiksi tekemisen sekä ripustamisen kanssa. Oli vihdoin aika nauttia työn hedelmistä ja kokoontua katsomaan, millaisin eri tavoin taiteilijat olivat tulkinneet näyttelyn teemaa, joka nimensä mukaisesti olisi ’viiva’.
Museon Engel-rakennuksen täytti rauhallinen puheensorina, kun hieman ennen kello kuutta näyttelyvieraita alkoi valua paikalle tasaiseen tahtiin. Avajaisiin varattu penkein varustettu huone täyttyi nopeasti, jonka jälkeen pikkuhiljaa myös kaikki muutkin yläkerran huoneet alkoivat olla tupaten täynnä vieraita. Ilmassa oli juhlan tuntua.
Puheensorina hiipui ja ihmiset hiljentyivät seuraamaan, kun huoneen etuosaan asteli vanhempi, hopeahiuksinen ja arvokkaan näköinen nainen, joka oli pukeutunut päästä varpaisiin mustaan. Pyöreiden silmälasien takaa hän loi pitkän tuiman katseen yleisön halki. Hän selvitti kurkkuaan ja alkoi lukea puhetta paperilta. Nainen oli Kaija Vuolas, taiteen asiantuntija, joka oli tullut Ranskasta Hämeenlinnaan edistämään kulttuuria ja taidemaailmaa. Puheessaan hän toi ilmi, että Suomessa ollaan vielä melko takaperoisia verrattuna hänen kotimaahansa, mutta yltyi kuitenkin kehumaan Hämeenlinnan Taiteilijaseuran näyttelyä.
Kesken Kaijan puheen yleisön joukosta käveli mies salkun kanssa. Sinisine liiveineen mies näytti enemmänkin talonmieheltä kuin juhlanäyttelyn vieraalta. Mies pahoitteli häiriötä ja avasi salkun, joka piti sisällään osissa olevan saksofonin. Hän kasasi soittimen rauhallisesti ja aloitti soiton täyttäen tilan saksofonin voimakkaalla äänimaailmalla.
Hetken tätä toimintaa vierestä seurattuaan silminnähden järkyttynyt Kaija Vuolas onnistui keräämään itsensä ja käski miestä poistumaan välittömästi paikalta. Puheenpitäjä näytti olevan yhtä aikaa sekä hämillään että raivoissaan tästä yllättävästä käänteestä. Vielä hetki sitten ollut arvokas olemus oli tiessään, kun Kaija sätki ja tiuski miehelle kiukkuisena. Epätoivoisista yrityksistä huolimatta mies kuitenkin jatkoi itsepintaisesti soittoaan. Tässä vaiheessa Kaija oli jo niin hermostunut, että paperinippu hänen käsissään putosi lattialle leviten, tässä vaiheessa myös mies lopetti soittonsa. Molemmat poistuivat lavalta suosionosoitusten saattelemana.
Todellisuudessa harmaan peruukin ja vahvan meikkikerroksen takana oli Hämeenlinnan Taiteilijaseuran puheenjohtaja Minttu Saarinen, joka esitti avajaispuheen Kaija Vuolaan hahmon kautta. Saksofonia oli soittamassa Heikki Sirkkola. Näillä keinoilla avajaispuheessa oli performatiivinen ote, joka herätti paljon ihmetystä ja kehuja vieraissa.
Seuraavana vuorossa oli taiteilijoiden kukitus, jonka tekivät seuran sihteeri Mari Isotalo ja museon amanuenssi Maria Laine. Perinteisten kukkien sijaan taiteilijat saivat rintaan kiinnitettävät ruusukkeet, jotka seuran työntekijä Ira Rantanen oli tehnyt kierrätysmateriaaleista. Kukituksen jälkeen Laine piti vielä puheen, ja lopuksi Hämeenlinnan apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo nostatti maljat ja julisti näyttelyn alkaneeksi.
Avajaiset olivat menestys, sillä vieraita oli paljon ja kaikki meni suunnitellusti. Juhlat jatkuivat vielä pitkälle iltaan, kun siirryttiin Albertin Kellariin, jossa oli näyttelyn väelle varattuna pöydät ja kuohuviinitarjoilut.
Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n näyttely ”Viiva” on esillä 13.5.2018 saakka. Näyttelyn ohessa järjestetään työpajoja, joista ensimmäinen on 6.4. Käy katsomassa työpajojen aikataulut täältä.
Myös Kaija Vuolas jatkaa vielä työtään pitäen yhteensä neljä näyttelykierrosta.
Museokaupassa on myytävänä seuran katalogeja sekä käsitöitä.
Lämpimästi tervetuloa!
Toivottaa,
Laura Forsberg
Yhdistysavustaja
Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry
