Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry

Hiili, paperi ja innostus – tästä se alkoi
Hämeenlinnan seudun taiteilijat ja taiteesta kiinnostuneet ihmiset löysivät toisensa hyvin sananmukaisesti, kun taiteilija Hugo Trenzschin ajatus yhteisistä piirustusilloista toteutui vuonna 1946 – kokoontuihan Hiilikerhoksi nimetty ryhmä vuoroin osallistujien kodeissa. Mukana olivat kuvaamataidon opettaja ja taiteilija Salome Konttinen, Oskari Sirkkola ja Hugo Lehtoranta. Pian joukkoon liittyivät kuvaamataidon opettajat Eeva Pursiainen, Eeva Urmi- Seppälä, Pia Katerma ja aina lisää harrastuneita kaupunkilaisia. Mukaan kutsuttiin myös ne kolme nuorta miestä, jotka rohkeasti ilmoittivat lehdessä haluavansa piirtämisen alkeisopetusta. Heistä, Pauli Jokisesta, Lasse Väänäsestä ja Pentti Kolehmaisesta, tuli aikanaan näkyviä hahmoja Hämeenlinnan kuvataiteessa.

Kotien olohuoneet kävivät pian ahtaiksi piirtäjille. Lisätiloja löytyi mm. kansalaisopistolta ja Hätilän koulusta. Alastonmallien saaminen ei ollut helppoa ja ennakkoluulojakin ilmeni. Osallistumismaksut riittivät juuri ja juuri mallien palkkoihin.

Taiteen maailmaa haluttiin avata laajemmalle ja löytää yhteyksiä muuhun kulttuuriin. Liityttiin Hämeenlinna-seuraan, mutta sen toimiala ei ollut aivan sitä, mitä kaivattiin. Keväällä 1948 hiilikerholaiset kutsuivat lehti-ilmoituksella taiteen ystäviä ja kulttuurin harrastajia pohtimaan taidealojen yhteistyötä. Innostuneessa ilmapiirissä perustettiin Hämeenlinnan Taideyhdistys yhdyssiteeksi kuvataiteen, kirjallisuuden, musiikin ja näyttämötaiteen välillä muita aloja unohtamatta. Lyseon kuvaamataidon opettajana tuolloin toiminut Pia Katerma oli uuden yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Alettiin järjestää monipuolisia taideviikkoja, taideretkiä, luontotilaisuuksia ja muita tapahtumia.

Hiilikerhosta tuli Taideyhdistyksen kuvataiteen jaosto. Toiminta täsmentyi ja laajeni. Piirustusillat ja kurssit jatkuivat ja näyttelyitä järjestettiin mm. joulun aikoihin. Taiteilijaseuran syntyajaksi katsotaan juuri vuosi 1948. Vuosinäyttelyperinne alkoi heti seuraavana vuonna.

Hiilikerho järjestäytyi Hämeenlinnan Taiteilijaseuraksi vuonna 1954 ja rekisteröityi vuonna 1957 edelleen Taideyhdistyksen jaostona. Alkuvuosien taiteilijajoukkoon kuului aiemmin mainittujen taiteilijoiden lisäksi enimmäkseen maalareita; mm. Rakel Ahtola, Taisto Ahtola, Kauko Anttila, Aimo Hakala, Yrjö Hofström, Kauko Honkaniemi, Pekka Jalava, Väinö Kamppuri, Erkki Karttunen, Laila Karttunen, Toivo Kuusi, Alli Könnölä, Helmi Könnölä, Seija Könnölä, Eino Laiho, Olavi Laine, Johan Lempiäinen, Irma Leppänen, Vilho Lossi, Martti Mertanen, Egon Meuronen, Erkki Mikkola, Kyllikki Mäkelä, Jouko Nivarpää (Lempinen), Leo Nordling, Stig Nordman, Pauli Nykänen, Erkki Mikkola, Eija Piispala, Kauko Rinne, Pertti Salminen, Matti Savolainen, Aili Seppänen, Eino Seppänen, Pirkko Sipilä-Salminen, Oskari Sirkkola, Kirsti Stenius, U.L. Ulmanen, Eeva Urmi-Seppälä, Elsa Veuro, Esko Vuori ja Yrjö Yrjölä. Kuvanveistäjiä olivat Urho Heinänen,Veera Kaijala, Uuno Nurmi, Aukusti Veuro, Jaakko Veuro ja Lasse Väänänen. Rekisteröintivuonna seurassa oli 37 jäsentä.

Seuran toiminta ja näkyvyys kaupungissa kasvoivat. Näyttelyitä arvioitiin paikallisissa lehdissä varsin yksityiskohtaisesti. Hämeen Sanomissa kirjoitti useimmiten Urho Heinänen, Hämeen Kansassa Hugo Lehtoranta. Taloudellista tukea alettiin saada kaupungilta, valtiolta, paikallisilta pankeilta ja Taideyhdistykseltä.

Taiteilijaseuran rinnalle syntyi jo rekisteröintivuonna taiteesta kiinnostuneiden naisten yhdistys Hämeenlinnan Saskiat ry. Tehtävänä oli tukea taiteilijoita ja hankkia rahaa taidetoiminnalle. Näyttelyiden yhteyteen järjestettiin kahvikonsertteja ja myyjäisiä, jaettiin stipendejä ja järjestettiin taidekilpailuja. Saskiat ylläpitivät vuosina 1971-1984 myös vireää Galleria Taide- Saskiaa Arvi Karistonkadulla. Sittemmin Saskiat kannustivat kuvataidestipendein Hämeenlinnan lukioiden nuoria. Saskioiden merkittävä toiminta päättyi vuonna 2006.

Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry, SKjL, oli perustettu vuonna 1938 Viipurissa. Liiton toimintaan lähdettiin aktiivisesti mukaan. Liiton 20-vuotisnäyttely järjestettiinkin jo Hämeenlinnassa. Taiteilijaseuran jäsenistä liiton tehtävissä ovat toimineet mm. Taisto Ahtola pitkäaikaisena puheenjohtajana, Reino Vihinen, Annu Eklund sekä Anne Tamminen. Liiton näyttelyissä on nähdään usein Hämeenlinnan taiteilijaseuralaisten teoksia.

Taiteilijaseuran vuosinäyttelyyn saattoivat tarjota teoksiaan tekijät Hämeenlinnan, Vanajan, Hattulan, Rengon, Tyrvännön, Janakkalan, Hauhon, Sääksmäen, Kalvolan, Tuuloksen, Luopioisen ja Lammin alueilta. Vanaja ja Tyrväntö ovat sittemmin liittyneet naapureihinsa ja Sääksmäki sulautunut Valkeakoskeen. Uudet liitokset ovat jo tapahtumassa. Varhaisina vuosina vuosinäyttelyihin kutsuttiin myös vierailevia taiteilijoita. Vuosinäyttelyn juryksi vakiintui kokoonpano, johon kuului Suomen Taiteilijaseuran nimeämä puheenjohtaja ja kaksi seuran edustajaa. Nykyisin kaksivaiheisen valinnan tekee yksi kuraattori. Seuran edesmenneitä jäseniä kunnioitetaan edelleen muistoryhmillä vuosinäyttelyiden yhteydessä.

Jos ei aivan taiteilijaksi, niin ainakin taidetta ymmärtämään

Taiteilijaseura perusti piirustuskoulun, joka kokoontui syksystä 1957 lähtien kaksi kertaa viikossa klo 20 – 22 taidemuseon tiloissa, myöhemmin piharakennuksessa. Opettajana oli nyt jo Suomen taideakatemian koulun käynyt Pauli Jokinen. Opetusta antoivat myös Väinö Kamppuri, Tauno Hämeenranta ja Pentti Helanen. Ohjelmassa oli mm. elävää mallia, asetelmaharjoituksia, väriteorioita ja taidehistoriaa. Museon sali täyttyi innokkaista opiskelijoista. Taiteen ymmärtäminen nähtiin tärkeänä, vaikka kaikista ei taiteilijoita tulisikaan. Taide ei saanut olla vain muutamien yksinoikeus. Piirustuskoulun opinnot olivat monille sysäys taiteen alalle. Vuosinäyttelyiden kautta saattoi tulla myös seuran jäseneksi.

Piirustusillat ovat jatkuneet näihin aikoihin asti. Taiteilijaseuran tiloissa
kokoonnutaan edelleen viikoittain piirtämään alastonmallia. Varsinaista opetusta ei nykyisissä piirustusilloissa ole.

Taide liikkeessä

Jatkuva näyttelytoiminta toi nähtäväksi uutta ilmaisua ja tekijöitä. Veera Kaijalan ekspressiiviset veistokset oli jo huomattu, samoin mm. Egon Meurosen modernit otteet. Abstrakti taide yleistyi ja teoksissa nähtiin myös surrealistisia piirteitä. Hugo Lehtoranta pohdiskelee Hämeen Kansassa 6.4.1962 ajan ilmiöitä – ei vastusta uutta, mutta myös kritisoi: “Tuskin on yksi suunta tullut tekijälleen selväksi, kun jo ihastutaan “lopullisesti” toiseen ja niin on tarjota joka vuosi uutta kuin parhaasta muotiliikkeestä – asusteita”.

Vuosinäyttelyissä esiintyivät ja saivat kiitosta 60-luvun taiteessa Reino Vihinen sekä jo nuoresta pojasta lähtien piirustusiltoihin tiensä löytänyt Aleksander Andrejew. Annu Eklundin veistokset alkoivat näkyä näyttelyissä. Taiteilijat osallistuivat kilpailuihin ja saivat monia haasteellisia tehtäviä, mm. Reino Vihisen fresko valmistui Poltinahon kouluun ja Erkki Mikkolan seinämaalaus Teknilliseen kouluun. Jaakko Veuron kolmiosainen veistos nousi Rantapuistoon vuonna 1968 Arvi Kariston testamenttirahoituksella.

Sittemmin arkkitehdiksi päätynyt nuori Tapio Korpisaari voitti Yleisradion nuorisokonserttien julistekilpailun ja edusti persoonallista otetta teoksissaan. Heli Heiniön kantaaottavat teokset herättivät huomiota 1970-luvun vaihteen vuosinäyttelyistä lähtien. Samoihin aikoihin alettiin nähdä Helena Niemen batiikkeja, sitten pelkistettyjä akvarelleja.

Taideyhdistys julkaisi vuosina 1962- 84 Katupeili-lehteä yhteensä yhdeksän numeroa. Reino Vihinen kuului toimituskuntaan ja muutkin taiteilijaseuran vaikuttajat ottivat tiukastikin kantaa kulttuurin ajankohtaisiin kysymyksiin.

Järjestettiin myös taidetempauksia, esimerkiksi huhtikuussa 1969 “Sivellin-show”, jossa taiteilijat Taisto Ahtola, Annu Eklund, Pekka Jalava, Salome Konttinen ja Erkki Mikkola maalasivat taidemuseon tiloissa Jarmo Sermilän trion säestyksellä. Taulut huutokaupattiin heti tuoreeltaan taiteilijaseuran hyväksi. Kesän 1971 taidepäivillä taidemuseon pihassa kaupungin päättäjät, mm. kaupunginjohtaja Leo Kohtala, Eero “Kössi” Salo ja Väinö Kiuru olivat hyvällä asialla niinikään Sermilän tahdittamina. Tapahtumaan liittyi myös seuran jäsenen, keraamikko Ritva Tulosen esitys saven käsittelystä.

Tällä hetkellä taiteen kenttä on hyvin monimuotoinen. Tila- ja ympäristöteokset, käsitetaide ja performanssit, valokuvataide, digitaalisuus sekä videotaide ja mitä erilaisimmat materiaaliyhdistelmät näkyvät myös taiteilijaseuralaisten näyttelyissä.

Vuonna 1973 perustettiin Ars- Häme ry, joka on alueellinen ammattitaiteilijoiden ryhmä. Ryhmässä on mukana monia Hämeenlinnan Taiteilijaseuran jäseniä ja yhteistyö luonnollista.

Taidetta kaikkien nähtäväksi

Hämeenlinnan Taiteilijaseuralla on ollut kauan ilo saada pitää vuosinäyttelyitään Hämeenlinnan taidemuseossa. Hyvä yhteistyö syntyi taidemaalari Taisto Ahtolan aloittaessa 1950-luvulla työnsä museon ensimmäisenä intendenttinä. Tätä ennen seura järjesti vuosinäyttelyitään mm. Raatihuoneella.

Hämeenlinnan Kulttuurikeskuksen syntyminen Verkatehtaan alueelle toi mukanaan vuonna 1997 myös gallerian, jonka toiminnassa taiteilijaseuralla oli tärkeä osuus. Näyttelytoiminta siirtyi sittemmin Lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin haltuun. Taiteilijaseura aloitti galleriassa vuonna 1998 Nuorten näyttelyjen järjestämisen 2-3 vuoden välein. ARXin kanssa järjestetty Nuorten näyttely kuului myös seuran 60-vuotisjuhlavuoden tapahtumiin. Tälläkin kertaa yksi nuorista taiteilijoista palkittiin omalla stipendinäyttelyllä galleriassa.

Gallerian yhteyteen perustettiin vuonna 1999 myös taidelainaamo, johon toivat teoksiaan taiteilijaseura ja Ars- Hämeen taiteilijat sekä galleriassa esittäytyneet
tekijät eri puolilta Suomea. Välivaiheiden jälkeen Taidelainaamo toimii nyt
Galleria KONEEN yhteydessä Verkatehtaalla Ars- Hämeen hoidossa.

Taidegalleria Ripustuksen galleristi, seuran jäsen Pirjo Heino on antanut tilaa uusien jäsenten yhteisille esiintymisille ja kutsunut jäseniä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön, Hauhon Hovinkartanon kesätoimintaan ja muihin näyttelyihin.

Hämeenlinnan Taiteilijaseura piti alkuvuosina vuosinäyttelyiden ohella pienoisnäyttelyitä mm. Tandefeltin talouskaupan kahvilassa, Kauppaklubilla ja Aulangon hotellissa. Vanhan kirjaston “Kuukauden taiteilijan” näyttelyt jatkuivat myös uudessa kirjastossa, jossa seuran jäsenten teoksia nähdään edelleen. Kesänäyttelyiden ja “taidetorien” paikkoina 1980-90-luvuilla olivat mm. Puntilan talo Hallituskadun ja Saaristenkadun kulmassa, ns. Kivipiiri Lukiokadulla sekä entisen Hopeakeskuksen alakerran sali.

Kesällä 2001 taiteilijaseura järjesti ympäristötaidetapahtuman “Tällä paikalla…”. Se kiinnittyi paikkoihin keskustan, Linnan puiston ja Varikonniemen alueilla. Mukana oli myös yhdeksän kirjailijaa teksteineen ja runoineen. Kokonaisuus esiteltiin runsaalle yleisölle näyttelykävelyillä. Vuoden 2003 ympäristötaidetapahtuma ”Tässä ajassa…” oli edellistä laajempi. Kuvia, koosteita, käsitöitä, performansseja, musiikkia ja runoja vietiin moninaisiin paikkoihin. Näyttelyt saivat hyvän vastaanoton. Jotkut teoksista jatkavat elämäänsä ympäristössä.

Hämeenlinnan Taidemuseo on paitsi ostanut taidetta omiin kokoelmiinsa, myös toiminut asiantuntijana teoshankinnoissa kaupungin julkisiin sisä- ja ulkotiloihin. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan hankkimasta taiteesta ovat esimerkkeinä mm. Laila Karttusen tekstiiliteos ja Annu Eklundin seinäreliefi Vuorentaan kappeleissa.

Keskustan kävelykadulla nähdään seuran jäsenten Pertti Kukkosen veistos sekä Marjukka Vainion teos kadun pinnassa. Harvoilanmäellä sijaitsee Olli Larjon, Anssi Taulun ja kirjailija Olli Jalosen ympäristöteos sekä toinen Verkatehtaan lasipihalla. Verkatehtaalla on esillä myös Anne Tammisen valokuvataidetta vanhan tehdasmiljöön teemoista. Terveyskeskuksen ja Keskussairaalan seinillä näkyy runsaasti myös taiteilijaseuralaisten teoksia. Linnan leivintuvan kesänäyttelyt jatkuivat useita vuosia, samoin näyttelyt kirjaston kahvila Novellissa. Uusia pienoisnäyttelypaikkoja on tarjoutunut entisten tilalle.

Työhuoneita ja muuttokuormia

Tilaongelmat vaivasivat jo alkuvuosina Taiteilijaseuraa. Taidemuseossa voitiin toimia sittenkin varsin rajoitetusti. Taidemuseon piharakennusta voitiin myös käyttää, mutta ahdasta oli sielläkin. Tilanne helpottui vuonna 1969, kun Aartelan talosta Hattelmalantieltä saatiin piirustussali yhteiskäyttöön kansalaisopiston kanssa. Tilat pian täydentyivät maalaus-, grafiikka- ja veistohuoneilla. Aartelan ajassa oli taidetalon henkeä, sillä musiikkiopisto toimi samassa rakennuksessa. Taidetta oli myös esillä vaihtuvana myyntinäyttelynä. Taidekursseja pitivät mm. Salome Konttinen, Erkki Mikkola ja Kauko Rinne, tekstausta opetti Aimo Hakala.

Seuraava työtila löytyi kaupungin tuella entisen Hopeakeskuksen talosta Arvi Karistonkadulta vuonna 1975. Kun tilat siirtyivät muuhun käyttöön, lähtivät muuttokuormat vuonna 1999 Turuntie 2:n entisen yhteiskoulun jugend-rakennuksen saliin. Saman pihapiirin empiretaloon oli Satu Kiurun aloitteesta jo perustettu Paperihuone ry, johon kuului graafikoita ja muita taiteilijoita, monet taiteilijaseuralaisia. Alakerrassa toimivat Taide ja kehys- myymälä sekä Hämeenlinnan Maailmankauppa-yhdistyksen puoti. Aulatilaan remontoitiin kahvila ja näyttelytilaa. Talon eri kerroksiin tuli mm. taiteilijoiden työhuoneita. Läheisyys tuotti yhteistoimintaa; syys-, kevät- ja joulutapahtumia näyttelyineen, toreineen ja konsertteineen.

Muutto oli edessä vuonna 2005, kun talo tarvittiin kansalaisopistolle ja Sibelius-opistolle. Tila Poltinahon entisen miehistökasarmin pohjakerroksessa johti taas uudenlaiseen ja antoisaan yhteistyöhön. Rakennuksen kaikki huoneet ovat vähitellen muuttuneet taiteilijoiden ja käsityöläisten työtiloiksi. Ne koetaan toimivina ja kohtuuhintaisina. Avoimien ovien tapahtumat ja taidevälitystilaisuudet lisäävät paikallisen taiteen näkyvyyttä ja luonnollista synergiaa. Nyt toivotaan ja toimitaan, että kasarmi jäisi taiteen käyttöön. Taiteilijaseura on toistaiseksi saanut kaupungin vuokratukea työhuoneelleen.

Kursseja ja taideleirejä

Taiteilijaseuran ohjelmaan on kuulunut kursseja sekä työtiloissa että ulkona luonnossa, osin yhteistyössä Taideyhdistyksen kanssa. Vuonna 1969 järjestettiin maisemamaalauskurssi helsinkiläinen taiteilija Aale Hakavan johdolla. Aartelan talon ympäristö oli myös maalauskurssien innoittajana. Opettajina toimivat mm. Heli Heiniö ja Erkki Mikkola. Luopioisten Puutikkalan kesäiset maalausleirit 1970-luvun jälkipuolelta aina 1980-luvulle asti ovat säilyneet monien mielessä. Kursseja pidettiin myös Rengon Ahoisissa, Sääksmäen Päivölässä, Aulangon Katajistossa, Luolajan seurojentalossa, Hauhon Viittakiven opistossa ja Katiskoskella. Ohjaajina eri kursseilla ovat olleet mm. Salome Konttinen, Reino Vihinen, Kari Jylhä ja Tuomas Mäntynen.

Grafiikan uudet ja perinteiset menetelmät ovat kiinnostivat. Grafiikka alkoi näkyä myös näyttelyissä. Litografiakurssia vetivät vuonna 1962 taiteilija Esko Vuori ja Tilgmannin ylipainaja Lennart Fager. Viipurin Taiteilijaseuran litoprässi löysi kotipaikkansa Hämeenlinnan taiteilijaseuran huomasta. Nyt se sijaitsee Aimokoulun tiloissa yhteiskäytössä. Litografiaa on sittemmin opiskeltu mm. Juho Karjalaisen ja Satu Kiurun johdolla. Karjalainen on ohjannut myös metalligrafiikan kursseja. Uusia menetelmiä, esim. fotopolymeeriä on saatu oppia Taneli Eskolalta. Syanotypiaan ja muihinkin grafiikan menetelmiin on perehdyttänyt Anne Tamminen.

Taiteilijaseura sai Hämeenlinnan kaupungilta kesäateljeeksi vanhan puutalon Jaakopin alueelta Myllymäen tuntumasta. Kesällä 2000 päästiin pitämään kokouksia ja maalauskursseja omenapuiden keskellä. Opettajina ovat olleet taidemaalarit Viggo Wallensköld sekä Katri Stenberg. Vuonna 2006 elokuussa maalareiden ryhmä levittäytyi Retulansaaren Ylikartanon kulttuurimaisemaan “Paikan henki”- kurssilla viikonlopun ajaksi.

Kirsti Miilumäki opetti pastellimaalausta ja Pirjo Heino puupiirrosta 2000-luvun alkupuolella. Paperitaidekurssin opettajaksi saatiin paperitaiteilija Eija Isojärvi ja pronssinvalun alkeisiin Jari Männistö.

Ympäristöaktiivisuus on näkynyt eri tavoin kurssitoiminnassa. Taiteilijaseura esitti vuonna 1975 taiteilijoille valtakunnallisen kutsun tulla tallentamaan Myllymäen ympäristöperinnettä. Taideleirille osallistui noin kaksikymmentä taiteilijaa. Työn tulokset esiteltiin näyttelyssä taloista vanhimmassa. “Protestikurssi” halusi kiinnittää huomiota vanhan miljöön kauneusarvoihin ja uhanalaisuuteen. Asiaa korosti myös taideyhdistykseen kuuluva Hämeenlinnan Kameraseura omassa tallennustyössään Myllymäessä.

Samaan huoleen liittyi 1970-luvun lopulla myös Taideyhdistyksen ja kaupungin kuvaamataidonopettajien aktiivinen mukanaolo toiminnassa Skogsterin kokonaisuuden puolesta. Hämeenlinnan keskustassa olevan 1900-luvun alun tavaratalon punatiiliosa ja asuinrakennus, “Piparkakkutalo” olivat vaarassa tulla puretuiksi. Taiteilijaseuran taholta ehdotettiin kaupungille Piparkakkutalon saamista taidekäyttöön. Lopullisia päätöksiä odoteltaessa Pentti Pullinen, sittemmin taiteilijaseuran jäsen, järjesti valtakunnallisia kutsunäyttelyitä ja kursseja Piparkakkutalossa. Kaupunkikuvallisesti tärkeä kohde suojeltiinkin. Taidetiloja rakennukseen ei kylläkään tullut. Taiteilijaseura esitti Anne Tammisen johdolla vuosituhannen vaihteen tienoilla Parolantiellä sijainneen puutalon säilyttämistä ja saamista taidetiloiksi. Tämä ei onnistunut, sen sijaan toiminta ja kannanotot Matkustajakoti Vanajan säilymisen puolesta tuottivat tulosta.

Kansainvälisiä kosketuksia ja näyttelyvaihtoa

Hämeenlinnan Taiteilijaseura teki näyttelyvierailun Weimariin Saksaan kevättalvella 1962. Ystävyyskaupungissa taiteilijat ja heidän 70 teostaan saivat hyvän vastaanoton.
Arvioinnissa kiitettiin, miten ”jokaisen suomalaisen taiteilijan teoksissa voi tuntea yhteenkuuluvaisuuden omaan luontoonsa”. Näyttelyitä on vaihdettu niinikään ystävyyskaupunkien Frederiksbergin, Baerumin, Cellen, Torunin ja Kalininin (Tver) kanssa. Uppsalassa hämmästeltiin 1960-luvun lopulla Uppsalaan verrattuna pienen Hämeenlinnan edustavaa taidetta. Viime vuosien seuran aktiivisin näyttelyvaihto on tapahtunut BBK- Cellen kanssa. Millenium- näyttelyssä vuonna 2000 tavattiin myös Cellen ystävyyskaupungin Tavistockin taiteilijoita Englannista. Näyttelyt sekä Cellen linnassa että Tavistockin Wharf- galleriassa olivat osa taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Kirjoissa ja kansissa

Vuosikertomukset ja rekisteröinnistä asti kootut leikekansiot kertovat elävästi taiteilijaseuran vuosikymmenistä ja ihmisistä. Seura on myös esittäytynyt kahdessa aiemmassa juhlavuosikirjassa. Materiaalista välittyy uskomaton määrä sekä luovaa että käytännön työtä, yhteistoimintaa hankalinakin aikoina sekä iloa ja tietoisuutta taiteen merkityksestä. Haaste jatkuu.

Liisa Vartiainen 2012

Lähteet:

– Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n arkisto- ja leikekirjamateriaalit
– vuosikertomukset
– suullisia tietoja, yhteydenottoja, muistoja