Piirustusilta

Työhuoneen ulkopuolelle kuului rauhallinen puheensorina ja penkkien siirtelystä kuuluva kahina. Paikalla oli jo kymmenkunta piirtäjää valitsemassa paikkojaan ja mieleisiään työvälineitä. Oli ilo huomata, että paikalle oli saapunut monen ikäisiä. Arviolta ikähaarukka oli noin 20-60 vuoden välissä.

Malli oli itselleni edelliskerrasta tuttu, joka itseohjautuvasti meni paikalleen ja kyseli ihmisiltä mielipiteitä asennosta. Kun kaikki olivat tyytyväisiä asentoon, alkoi croquis’n piirtäminen. Aloitimme kolmen minuutin mittaisista asennoista, jonka jälkeen siirryimme kahteen ja lopuksi yhteen minuuttiin.

Edellisistä kouluista ja kursseista croquis oli minulle tuttu konsepti. Se on erinomainen tapa opetella kehon anatomiaa ja painopisteitä, katsomaan kokonaisuutta sekä rentouttamaan viivaa. Minuutissa ei ehdi paljoa hiomaan. Muistan, kuinka ensimmäistä kertaa croquiseja tehdessä lyhyt aika tuntui melko painostavalta. Kokemuksen myötä kuitenkin oppii olemaan välittämättä ajan puutteesta ja enemmän nauttimaan siitä. Lyhyessä ajassa jälki on ilmauksellista ja ennakkoluulottomuudessaan viehättävää. Ennen kaikkea se on opettavaista.

Kolme minuuttia
Minuutti

 

Tauon jälkeen aloitimme pidemmän asennon piirtämisen. Jotkut ottivat piirustustelineen, mutta suurin osa istui tuolilla vihko tai paperi sylissään. Piirustusilloissa tekniikka on vapaa, ja ihmiset piirsivätkin hyvin erilaisilla välineillä. Perinteisen hiilen ja lyijykynän lisäksi oli mm. pastelliliiduilla, puuväreillä ja tussilla piirtämistä. Itse suosin tällä kertaa luonnostelua lyijykynällä, jonka jälkeen merkkasin lämpimät ja kylmät alueet punaisella ja sinisellä puuvärillä.

Ilmapiiri työhuoneella oli rauhallinen. Malli vaikutti kokeneelta ja keskusteli piirtäjien kanssa, mikä myöskin rentoutti tunnelmaa. Keskustelunaiheet seilasivat erään ryhmäläisen tulevasta Etelä-Korean matkasta aina siilinpelastusoperaatioon. Yksi ryhmäläinen oli tuonut tarjolle ison säkillisen oman pihapuun omenoita. Jostain kantautui vaimeasti soittotunnilla harjoittelevien soittoa. 20 minuutin välein oli pieni tauko, jolloin ihmiset saattoivat käydä katsomassa toistensa töitä ja keskustella niistä.

 

Parituntinen meni hujauksessa. Sopivin väliajoin olevat tauot antoivat niin mallille kuin piirtäjille mahdollisuuden venytellä ja jaloitella, tällöin tekemisestä ei tullut liian puuduttavaa. Pidempään asentoon käytettävä tuntikin oli melko lyhyt aika, mikä mahdollisti virkeän lähestymistavan työhön. Itse nautin piirustusillasta oikein paljon. Ajattelin, että kokeilen joka kerta eri välineitä ja tekniikoita. Ehkä otan kuivapastellit ja värillisen paperin seuraavalla kerralla.

Tervetuloa kaikki jotka tahtovat ilman turhia paineita rentoutua piirtämisen parissa!

Hämeenlinnan Taiteilijaseura