Mukana maalausillassa

Huristelin sähköavusteisella polkupyörällä Taidekasarmille läpi kolean syystuulen ja -tihkun. Tänään vuorossa olisi maalausilta. Olin käynyt siellä aikaisemmin edellisviikolla, mutta tuolloin minun ja ohjaajan lisäksi paikalle oli löytänyt vain kaksi henkilöä. Toivoin, että tällä kertaa mainonta olisi tavoittanut ihmiset ja paikalla olisi enemmän väkeä.

Toiveeni kävi toteen, kun varovaisesti työhuoneen ovesta alkoi tulla sisään maalareita. Paikalle tuli jopa pieni, n. 7-8 -vuotias poika äitinsä kanssa. Maalausilta onkin avoin kaikille, pääasia on että tykkää piirtää ja maalata. Kun kaikki olivat saapuneet ja kello oli pykälässä, tunti saattoi alkaa.

Ohjelmassa olisi asetelman maalausta. Yhdessä aloimme pähkäillä, millaisen asetelman ja valaistuksen haluaisimme. Seurasi hetken asiaan kuuluva paikkojen ja valaistuksen kanssa pallottelu, mutta pikkuhiljaa kaikki rupesivat olemaan paikoillaan ja valmiita.

Työhuoneen hyllyiltä löytyi erilaisia maalattavia tavaroita ja kankaita. Päädyimme asetelmaan, jossa oli jos jonkinlaista esinettä; oli eri mallisia lasisia ja keraamisia astioita, viuhka sekä pieni maatuska. Halusimme asetelmaan paljon eri värejä, muotoja ja pintoja. Sen sai maalata joko kokonaisuudessaan tai halutessaan vain osan siitä.

Asetelmassa oli erilaisia värejä, muotoja ja pintoja.

Ohjaaja kävi kiertelemässä ympäri huonetta ja antamassa vinkkejä halukkaille. Maalauksen ohessa kävimme läpi myös lyhyen esittelykierroksen. Enimmäkseen keskityimme itse työskentelyyn, mutta välillä keskustelimme niitä näitä, esimerkiksi maalauksen eri tekniikoista ja öljy- ja akryylivärien eroista.

Ryhmässä yhdellä oli mukanaan öljyvärit, mutta muuten kaikki maalasivat akryyliväreillä. Koska itselläni oli mukana vain akvarellipaperia, päätin ohentaa akryylejä runsaalla vedellä, jolloin jäljestä tulisi vesivärimäistä. Tyyli on suhteellisen nopea ja väri kuivuu nopeasti verrattuna öljyväreihin. Välineiden kuljettaminen on myös helpompaa. Kuitenkin itse akvarellimaalaus ei ole koskaan ollut vahvin alueeni, joten päätin mennä vähän mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Tehtyäni lyijykynällä luonnoksen aloin miettiä, minkä kohdan maalaan ensimmäisenä. Otin kohteekseni sinisen pitsiliinan. Rupesin etsimään sitä vaaleinta sävyä, joka kattaisi liinasta suuren osan. Oman aikani sekoittelin ja mallailin palettiveitsellä etsien oikeaa vaaleutta ja kylmyysastetta. En kuitenkaan halunnut jäädä liian pitkäksi aikaa miettimään.

Kun sävy miellytti, laitoin haluamaani kohtaan ensin vettä. Seuraavaksi otin siveltimeen runsaasti väriä ja vettä ja levitin sen joka kohtaan märällä alueella. Varjoisiin kohtiin lisäsin hieman tummempaa sävyä. Myöhemmin kohdan kuivuttua voisin lisäillä tarkempia yksityiskohtia. Halusin, että osa maalauksesta olisi kuulaampaa ja osa hieman paksumpaa. Työhön tulisi paikoin vesivärinomaista keveyttä, mutta pitäisin värien leviämisen kuitenkin kontrollissa.

Tunnin päätyttyä työni näytti tältä.
Kuva toisen ryhmäläisen maalausvaiheesta

Ehdin saada osan taustasta valmiiksi, kun tunti alkoi jo olla paketissa. Onneksi pystyisimme jatkamaan samaa asetelmaa ensi kerralla. Vaikka maalausiltaan on varattu vartti enemmän aikaa kuin piirustusiltaan, alun valmistelujen takia se tuntui menevän nopeammin. Molemmissa illoissa oli paljon samaa leppoisaa henkeä. Opettaja ei painostanut liikaa, mutta oli paikalla opastamassa sitä tarvitsevia varten.

Suosittelen sinuakin ottamaan tarvikkeesi mukaan ja tulemaan yhdessä maalailemaan ja juttelemaan hyvässä hengessä muiden maalauksesta innostuneiden kanssa. 🙂

Nähdään taas ensi tiistaina!

Hämeenlinnan Taiteilijaseura